Näyttelyreissu Liettuaan

Lomaviikkojen viimeisiksi päiviksi suunnittelimme reissua Liettuaan Druskininkaihin kahteen KV-näyttelyyn. Druskininkai sijaitsee aivan Liettuan eteläosissa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Reissun tarkoituksena oli koittaa saada Kodalle se viimeinen CACIB. Kolme on jo kasassa, mutta sitä yhtä pitää vielä ulkomailta koittaa saada. Unna tulisi mukaan vain seuraneidiksi ja kaveriksi Kodalle, toki Unna ilmoitettiin näyttelyyn myös.

Lähdimme keskiviikkona 31.8. aamu varhain kotoa kohti Helsingin Länsisatamaa. Lautalla pari tuntia yli Tallinnaan ja sieltä matka kohti etelää.  Koirat olivat autossa boxissa lauttamatkan ajan ja kaikki meni hienosti. Matkalla pysähdyttiin useita kertoja jaloittelemaan, pissattamaan koiria ja syömään. Aivan ihastuttava paikka oli Latviassa merenrannalla. Siellä pystyi hetkeksi päästämään koirat jopa irti. Alla kuvia kivasta merenrannan levähdyspaikasta.

31.8.2013

Ensimmäinen välietappi ja ensimmäinen majapaikka päätettiin otettiin Latviaan Riikan lähettyville, jotta koirien autossaolo aika ei olisi niin kovin pitkä. Löysimme netistä mukavantuntuisen hotellin Port Hotel, kaunis olkikattoinen 4 tähden hotelli. Mukava huone, ystävällistä henkilökuntaa ja hyvää ruokaa.

1.8.2013

Torstaiaamuna matka jatkui koti Liettuaa. Vielä oli reilusti matkaa jäljellä kohteeseen. Iltapäivällä olimme perillä kauniissa Druskininkaissa. Siellä yöpyisimme pari yötä. Olimme koittaneet perua yhtä yötä suoraan hotellilta, mutta sielläpä ei osatakaan englantia vaan asioita pystyi hoitamaan joko liettuaksi, venäjäksi tai puolaksi J  Onneksi Booking.comista pystyi muuttamaan suunnitelmia.

Saimme kaksihuoneisen hotellihuoneen, mainostettu ilmastointi oli viipperä J Toinen huoneista (makuuhuone) oli vaaleanpunainen täynnä vaaleanpunaisia tyynyjä ja koristeita. Huhhuh, ei ehkä niin länsimaiseen makuun tehty, mutta ihan kelvollinen nukkumapaikka. Kielimuurin takia kommunikointi oli haastavaa, mutta saimme kyllä tilattua esim. hotellista aamiaista J Toisena aamun Marko koitti tilata aamulla aamupalaa  venäjäksi (lukiovenäjällä) ja saimme edellisen aamun aamupalan lisäksi myös ranskalaisia ja nakkeja. :D

2.8.2013

Näyttely oli kaksipäiväinen. Ekana päivänä tuomarina oli venäläinen Eugeny Kupliauskas. Päivä oli tosi kuuma. Samaan näyttelyyn oli tullut Suomesta myös kolme muuta havannaa. Ihanaa, kun oli muita jakamassa kokemusta. Emme nimittäin ymmärtäneet näyttelysäännöistä yhtään mitään. Tuomari hoiti samoja hommia kuin näyttelyiden kehäsihteerit Suomessa, erittäin huonosti informoitiin missä kuului olla milloinkin ja paikalliset koittivat kaikin tavoin olla tuomarille tyrkyllä omine koirineen ja käydä juttelemassa tuomarille ja kehäsihteereille koittaen vaikuttaa tuomarin mielipiteeseen. Sellainen ei kertakaikkiaan Suomessa olisi mahdollista eikä soveliasta. Fair play – ei tosiaan ollut tietoakaan ja se tuntui tosi pöyristyttävältä.

Koda sai erinomaisen ja oli valioiden kakkonen. Ja kuinka ollakaan Unna-neitonen voitti kaikki nartut ja oli lopuksi VSP saaden ISON SERTin, luokka SERTin ja CACIBin!!! WOOOW!! Meidän kakara yllätti taasen J Olen niiiiin onnellinen tuosta koheltajasta ja kuinka se välillä osaa käyttäytyä niin hyvin. Ja eikun keräämään taas niitä CACIBeja Unnallekin nyt, kun yksi on jo olemassa.

2.8.2013 ROP Torcedore`s Nocciolo Dorado ja VSP Sanillan Golly Miss Molly

3.8.2013

Toisena päivänä tuomarina oli Kyprokselta Neofytou Erodothos. Koda voitti toisena päivänä valiot ja sai loppukisassa vara-CACIBin. Ja onnellinen saa olla, kun suomalaiset kaikesta ”vilpistä” huolimatta korjasi potin toisena päivänä. Fidel ollen ROP ja Narda ollen VSP! Onnea molemmille!!!  

Koda ei viihtynyt näyttelyssä ollenkaan, oli kuuma ja sitä ei huvittanut ollenkaan liikkua, niinpä se kulki osittain häntä puolitangossa. On se kummallinen koira, kun heti näyttelystä poistuttuamme se muuttuu reippaaksi ja  on oma itsensä. Selvästikin sillä on kisaväsymystä ja se ei oikein tykkää näyttelyistä. Mutta olisi niin kiva joskus saada se yksi Cacib, mutta ensin kunnon tauko näytelmiin – käydään ainoastaan Tampereella syyskuussa kääntymässä, jos siltäkään. 

3.8.2013 Koda VAL ERI-1 vara-CACIB

Unna NUO ERI-2

3.8.2013 VSP Bannera`s Mesmerizing Mien ja ROP Bannera`s Passionate Paramour

Onneksi lauantain näyttely oli heti aamusta. Pääsimme heti kehien jälkeen aloittamaan kotimatkan. Olimme varanneet hieman ennen Pärnua pienestä hotellista huoneen. Aivan mahtavaa palvelua saimme.

Illalla kävimme koirien kanssa merenrannalla ihastelemassa auringonlaskua ja koirat pääsivät purkamaan energiaansa juoksemalla hiekkarannalla. Erityisesti Unnalla oli ylimääräistä virtaa ja se saikin melkoisia havahepuleita :) Ja enää ei tarvinnut varoa sotkemasta turkkiakaan, kun näytelmät oli näytelty.

Ihan ei saatu mitä ensisijaisesti haluttiin, mutta oli hyvä reissu silti. Ja eikun suunnittelemaan uusia seikkailuita :)

Olisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi kertomusta matkastamme, mutta tyydynkin ranskalaisilla viivoilla kertomaan huomioita reissusta:

• Autot ovat selvästi uudempia ja mallimerkinnät isompia kuin Suomessa. Meillä on vanha autokanta Baltian maihin verrattuna. Eipä ollut pelkoa, että joku minun Audini ryöstäisi eli siinä mielessä hyvä. Mutta ihmettelen kovasti mitä tää porukka tekee töikseen, kun niin komeilla autoilla ajavat?
• Latviassa autoilijat vilkuttivat ahkerasti valoja vastaantulijoille, jos edessä olisi tiedossa tutka.
• Nopeusrajoitukset oli ihan ihmeellisiä, piti tietää milloin rajoitus loppuu vaikka mitään merkkiä ei ollut näkyvissä. Kylien kohdalla hidastettiin ja sen jälkeen taas mentiin kovaa.
• Teiden varret oli trimmattu ja näkyvyys oli useita kymmeniä metrejä. Olisi kyllä nähnyt hyvissä sjoin, jos hirvi tai peura olisi sattunut tielle.
• Autoilu erityisesti Latviassa oli ihan villiä. Oman turvallisuutensa vuoksi piti ajaa sivumerkintöjen päällä tai mieluummin pientareella ettei olisi kolissut vastaatulevien kanssa. Vastaantulevat autot ohittelevat toisia ihan päättömästi ja vaikka henkilöautoja/rekkoja tulisi vastaan. Kaikki olettaa, että vastaantuleva väistää pientareelle. Koko ajan piti olla silmät tiessä, ei olisi voinut kuvitellakaan puhuvansa puhelimeen tai keskittyvänsä mihinkään muuhun kuin seuraamaan liikennettä.
• Rekkaliikennettä aivan mielettömästi arkisin. Viikonloppuna selvästi rekkaralli hiljeni.
• EU-rahaa kuluu varmasti paljon Liettuan maaseudun teiden parantamiseen. Useissa paikoissa oli merkintä EU-rahoituksista ja todella paljon korjattiin tosi surkeassa kunnossa olevia teitä.
• Viron ja Latvian välillä oli tie tosi huonossa kunnossa.
• Latvian ja Liettuan keskustoissa ja teiden varsilla näkyi paljon ruohikon trimmaajia ja oikein huoliteltuja paikkoja oli lähes joka puolella.
• Maaseudulla pihat oli kauniisti laitettuja, kukkia paljon. Harmi, ettei otettu kuvia upeista pihoista. Vaikka talot saattoivat olla vanhoja ja vähän ränsistyneitäkin, mutta pihat olivat aina siistejä
• Roskia ei ollut teiden varsilla yhtään. Siistiä. Eikä näkynyt koirankakkoja J
• Tomaatti ja marja/sienikauppiaita oli paljon erityisesti Liettuassa istumassa teiden vieressä keskellä ei mitään. En tiedä kuinka kauppa kävi, mutta aina silloin tällöin näkyi pysähtynyt auto jokun kauppiaan vieressä. Joissain kohdissa saattoi olla isompikin sakki odottamassa ostajaa, vaikka koko perhe. Tosi outoa, onkohan jonkun elanto kiinni marjojen tai sienien myynnistä? Jos on, niin tuloerot ovat valtavat, kun ajattelee niitä kaikkia autoilioita, jotka ajavat niillä superhienoilla autoillaan.... ?
• Haikaroita oli joka puolella samalla tavalla kuin Suomessa variksia.
• Niin ja Liettuassa ei juurikaan osata englantia.
• Suomen Hessu eli HESE oli saanut jalansijaa Baltiassa joka maassa. Tosi monessa keskustassa oli HESE ja sen kyljessä Neste. Nesteen automaatilla pystyi valitsemaan kieleksi jopa suomen J
• Niin ja Vilnan keskustassa oli myös Tiimari ja Seppälä!
• Eurot olisi käyneet maksuvälineenä näyttelypaikalla ihan etelä Liettuassa, sekin olisi ollut hyvä tietää etukäteen.

Lopuksi - Viro tuntui lähes kotimaalta, kun tultiin takaisin päin. Ihan selvästi länsimaisin paikka. Radiossa soi tutut kappaleet ja meidän viimeisessä yöpaikassa Pärnussa pystyi puhumaan suomea hotellivirkailijan kanssa ja saimme koko reissun parasta palvelua. Kannattaa siis poiketa pieneenkin hotelliin Pärnussa.

Matkailu avartaa, mutta kyllä kotiin on ihana palata. Meidän muilla koirilla oli ollut kova ikävä, pari päivää olivat päivystäneet ikkunassa ja odottamassa koska mamma tulee takaisin. Ja voi sitä riemun määrää, kun jälleen oltiin kotona. Oltiin ihan sylikkäin kaikkien koirien kanssa koko ilta J ja nukuttiin kylki kyljessä.....